Helposti sulavaa progressiivista musiikkia niille joille tämä upea musiikki ei vielä ole tuttua
osa 3
Osassa kolme mukana Crossover, Krautrock, Rock progressivo italiano (RPI) sekä RIO Rock-In-Opposition.
Kiitokset tämä kirjoitussarjan epävirallisille avustajille, joiden esittämät taiteiljat ja heidän teoksena ovat vaihtelevasti esillä sarjassa (toivottavasti muistin kaikkien nimet…):
Lasse Berglind, Kai Hämäläinen, Pentti Ilola, Olli Kanerva, Samu Kytölä, Seppo Leppälä, Saku Mantere, Vesa Nukarinen, Otto Pakarinen sekä Janne Simi. Kiitos!
Crossover
Esimerkki helposti lähestyttävästä Crossover albumista
Arviota albumista-Linkit musiikkiin-Yksittäinen kappale-esimerkki
Krautrock
Esimerkki helposti lähestyttävästä Krautrock albumista
Arviota albumista-Linkit musiikkiin-Yksittäinen kappale-esimerkki
Rock progressivo italiano (RPI)
Esimerkki helposti lähestyttävästä Rock progressivo italiano (RPI) albumista
Arviota albumista-Linkit musiikkiin-Yksittäinen kappale-esimerkki
RIO Rock-In-Opposition
Esimerkki helposti lähestyttävästä RIO Rock-In-Opposition albumista
Arviota albumista-Linkit musiikkiin-Yksittäinen kappale-esimerkki
Lähteet / syvällisemmin lisää
Crossover
Tämän vaikeasti määriteltävän suuntauksen musiikille on tyypillistä se, että se jää yleensä kahden muun progressiivisen musikkin genren välimaastoon, olematta kumpaakaan.
”Tuloksena on usein easy listening-tavaraa, jossa niin Beethovenin kuin Led Zeppelinin klassikot saavat saman viihteelisen käsittelyn. Tähän genreen kuuluvilla taiteilijoiden musiikissa on selvempiä yhteyksiä popmusiikin mainstreamiin.” 1]
Esimerkki helposti lähestyttävästä Crossover albumista
The Alan Parsons Project: Tales of Mystery and Imagination (5/1976)
Progressiivista tässä on teemallisuus, Edgar Allan Poen innoittama albumi. Ennen The Alan Parsons Project perustamista hän oli jo äänittänyt useita kuuluisia brittiyhtyeitä, kuten The Beatlesia, The Hollisia, Pilotia ja Cockney Rebeliä sekä Pink Floydia. ”Eric Woolfsonia julisteet Edgar Allan Poe-filmatisoinneista glasgowlaisissa leffateattereissa innoittivat koulupoikana, ja myöhemmin markkinointiluennolla (!) tietoon tuli ettei yksikään elokuvista ollut tappiollinen, hän sai idean Poe-aiheisesta albumista. Eric Woolfson on musiikin pääasiallinen säveltäjä ja kirjoittaja. Kun albumi oli jo lähes valmis, elokuvaohjaajalegenda Orson Welles lähetti puhettaan sisältävän nauhan, jota kuullaan 1987 remix-versiossa. Tales of Mystery and Imagination on ainutlaatuisella ja ennenkuulumattomalla tavalla tuottajaan henkilöitynyt hanke.” 2]
Arviota albumista
https://www.progarchives.com/album.asp?id=1091
Linkit musiikkiin
Yksittäinen kappale-esimerkki
Luminol
Luminol
The Raven That Refused To Sing (and other stories) (2013) on tuottajavelho Steven Wilsonin sooloalbumi. Albumi on hyvä esimerkki modernista progressiivisen rockin albumista, joka kumartaa kunnialla menneelle musiikilla mutta luo samaan aikaan uutta. Hienot saundit ja tuotanto. Luminol on albumin avausraita.
Krautrock
Hapankaalin saksankielielisestä nimestä johdettu Krautrock poikkeaa afroamerikkalaisesta tai Englannin progressiivisesta musiikista: Avantgardevaikutteet ja voimakas elektroniikan, varsinkin pulputtavien sekvensserisarjojen käyttö ovat tyylilajille tyypillisiä piirteitä.
Esimerkki helposti lähestyttävästä Krautrock albumista
Tangerine Dream: Stratosfear (11/1976)
Tangerine Dreamin ohella tässä voisi hyvin olla esittelyssä mm. jokin seuraavista Amon Düül II: Yeti (1970), Ash Ra Tempel: Ash Ra Tempel (1971), Popol Vuh: Hosianna Mantra (1972), Guru Guru:Känguru (1972), Neu:Neu! (1972) tai Can: Future Days (1973), tai… Saksalaisen Krautrock genren tasokkaasta laajasta tarjonnasta on mitä ammentaa! Stratosfear on sähkökitaran ja syntetisaattoreiden onnistunut liitto, täydentävinä mellotronin ja huilun sekä harpun käyttö ovat tälle albumille tyypillisä piirteitä. Kiehtovaa muusikkia.
Muusikot: Edgar Froese / Moog, Mellotron, grand piano, 12- & 6-string guitars, bass, mouth organ – Christoph Franke / Moog, Birotron, organ, harpsichord, percussion
– Peter Baumann / Moog, Mellotron, Fender Rhodes, Projekt Electronic rhythm computer
Arviota albumista
https://www.progarchives.com/album.asp?id=6348
Linkit musiikkiin
Yksittäinen kappale-esimerkki
Jennifer
Faustin Faust IV kappale Jennifer on yksikertainen, pulputtelevan bassonlinjan, elektronisen musiikin ja akustisen pianon yhdistelmä toistuvalla kertosäkeellä.
Rock progressivo italiano (RPI)
Italian kielellä laulettua, usein elektisen ja sinfonisen progressiivisen musiikin välimaastossa viihtyvää musiikkia omaleimaisilla välimerellisillä Italian kulttuurin mausteilla.
Esimerkki helposti lähestyttävästä Rock progressivo italiano (RPI) albumista
Le Orme: Felona E Sorona (1973)
Kahdesta kahdesta toisiaan kiertävästä tuhoutuvasta planeetasta kertova konseptialbumi täynnä lyyrisyyttä ja tummaa draamaa. Muusikot: – Aldo Tagliapietra / vocals, bass, guitar- Antonio Pagliuca / keyboards – Michi Dei Rossi / drums, percussion
Arviota albumista
https://www.progarchives.com/album.asp?id=2302
Linkit musiikkiin
Yksittäinen kappale-esimerkki
La conquista della posizione eretta
La conquista della posizione eretta Banco del Mutuo Soccorson Darwin! (1973) albumilta. Mahtipontista, hieman oopperamaista, rikkaan koukeroista ja värikkään koristeellista musiikkia. Yhdistelmä vauhdikasta kauneutta ja monimutkaisuutta.
RIO Rock-In-Opposition
”Lontoossa 1978 viisi yhtyettä perustivat RIO-liikkeen. Samla Mammas Manna Ruotsista, Stormy Six Italiasta, Etton Fou Leloublan Ranskasta ja Henry Cow Englannista.
Musiikkia mitä levy-yhtiöt eivät halua sinun kuulevan, päämääränä myönteinen suhtautuminen avantgardeen ja kokeellisuuteen. Musiikissa voi voi olla riitasointuisuutta, improvisaatiota, monimutkaista rytmikkaa ja ennalta-arvaamattomuutta. ” 1]
Art Zoyd Ranskasta, Art Bears Englannista ja Aksak Maboul Belgiasta liittyivät myöhemmin viiden bändin joukkoon.
Esimerkki helposti lähestyttävästä RIO Rock-In-Opposition albumista
The Univers Zero: Hérésie (1979)
Eräs niistä albumeista joita ei kannata kuunnella ellei ole täysin valmis. Jollei ole sopivassa mielentilassa. Muutoin tämä on aivan liian painostavaa, synkkää ja tummasävyistä, siis monia samoja piirteitä tarjoavaa musiikkia kuin kuin Zeuhl. Albumillinen jääkylmää gotiikkaa. Muusikot: Roger Trigaux / guitar, piano, organ, harmonium – Vincent Motoulle / keyboards (4) – Patrick Hanappier / viola, violin – Michel Berckmans / bassoon & oboe (1-3) – Guy Segers / bass, vocals – Daniel Denis / percussions
Helposti lähestyttävää RIO albumia ei oikeastaan ole olemassa. ”Musiikkia mitä levy-yhtiöt eivät halua sinun kuulevan”. Aivan.
Arviota albumista
https://www.progarchives.com/album.asp?id=1365
Linkit musiikkiin
Yksittäinen kappale-esimerkki
Mr. Softee
Szobel: Szobel (1976) on mystinen albumi, ja vielä mystisempi on sen pianisti Hermann Szobelin tarina. Yhden kaupallisesti menestymättömän, mutta tuntemattomaksi pikkuklassikoksi myuodostuneen albumin jälkeen hän katosi. Musiikki elää. Mr. Softee on albumin avauskappale.
Lähteet / syvällisemmin lisää
1] Matti Pajuniemi: Aamunkoiton portit – Progressiivin rock 1967-1979 (2017 ISBN 978-952-93-8595-7. Ensimmäinen painos ilmestyi 2013 Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisusarjassa) s. 15-23. Vapaasti siteerattuna.
2] Aamunkoiton portit s.156-157
Elämä ja työ 