CV ja persoonan kuvauksen merkitys työnhauassa
CV on tärkein väline sähköisessä työhalussa.
”CV on tärkeä räätälöidä eli kohdentaa se haettavan tehtävän mukaan” työnhaun ohjaajana työskentelevä Noora Vehmas sanoo.
Rekrytoijan pitää saada kuva hakijan osaamisesta ja saavutuksista sekä siitä, millainen rooli hänellä on ollut tiimissä, työyhteisössä tai tietyssä projektissa. Rekrytoija haluaa saada selville, millainen työntekijä hakija on. CV ei saa olla liian pitkä, maksimipituus on 1–2 sivua. Pitää olla informatiivinen, mutta napakka.
Työhistoriansa ja koulutustaustansa ohella hakija avaa työnantajalle motivaatiotaan tehtävää kohtaan ja antaa innostuksensa ja personallisuutensa näkyä CV:ssä.
Hakijan persoona on monessa valinnassa tärkeä. Se voi olla jopa ratkaiseva tekijä valinnassa.
Kuvitteellinen esimerkki:
Persoona:
Pidän kaikkein paksuimmasta junttihuumorista. Tämän alalaji urpo moposlangi on pääasiallinen kieleni. Haiskahtava kakkahuumori, rumat lippalakit ja kyvyttömyys kohdata vastakkainen sukupuoli samasta sukupuolesta puhumattakaan ovat keskeisiä tapojani toimia. Liikun vain muiden keskenkasvuisten heppujen bensanhajuisessa virtuaalitodellisuudessaa, jossa kaikki on hyvin kun kukaan ei ajattele mitään.
Kotini:
Uuninpankolta olen joskus vahingossa päässyt kesken unien pyörähtämään pois. Muutoin viihdyn omissa oloissani.
Mielielokuvat:
Kaikki Turhapurot ja Pekko-elokuvat, muita elokuvia en ole nähnyt. Noiden elokuvien kaikkein lyhimpiä repliikkejä olen pyrkinyt toistamaan, mutta tahtoo kieli mennä vähemmästäkin solmuun.
Lähde
Mukailleen MC HelperkingS (2022) elokuvan arviota Helsingin Sanomissa.
#ironia #cv #rekrytoija #työnhaku #hakijan persoona cv:ssä
Suomista – Terveen kansallisen itsetunnon korvautuminen sekä kilpailun ja voittamisen ihannointi
Suomista – Terveen kansallisen itsetunnon korvautuminen sekä kilpailun ja voittamisen ihannointi
Selaisin keskiviikkoaamusta 24.4.2024 tapani mukaan Ylen verkkosivujen uutistarjontaa.
Pysähdyin hetkeksi ”Elokuvat” alla olevaan ”Suomesta kertova elokuva on nyt persoonallista, rohkeaa ja moniäänistä – uuden suomalaisen elokuvan viikko esittelee monta erilaista Suomea” journalismin äärelle.
https://yle.fi/aihe/a/20-10006627
Juttu on äkkiä luettu mutta herättää paljon ajatuksia. Otan muutamista kiinni.
Olemmeko itse kukin täysin itse luomamme oman Suomi kuvakuplamme panttuvankeja?
Onko Suomisia kuinka monta?
Johanna Vuoksenmaa
Jutussa elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa korostaa kielen ja kulttuurin merkitystä.
Kieli on kansakunnan nimeltä Suomi kulttuurin perusta. Suomi eroaa eräistä muista maista siinä, että vain kielen ymmärtämisen kautta voi päästä sisään Suomeen kulttuuriin.
”70-vuotiaiden Suomi”
”Pienituloisen katkeran lesken Suomi”
”Vanhenevan lapsettoman sinkun Suomi”
”Yksinäisten ihmisten Suomi”
Lappeenrannassa on 72 tuhatta asukasta. Lappeenrannassa asuu MDI:n 1) ennusteen mukaan 64 prosenttia Etelä-Karjalan työikäisestä väestöstä vuonna 2040 (tällä hetkellä 59%). Jos oikein muistan noin 24% asukkaista oli eläkkeellä noin vuonna 2020.
70-vuotiaden Suomi on totta asuinkunnassani. Muistan jostain myös että Etelä-Karjala olis Suomen toiseksi vanhin maakunta väestön ikärakenteeltaan.
Tätä siis näkee joka päivä ympärillään yhä enemmän. Eläkeläisyyttä.
En osaa kuvitella millainen on ”70-vuotiaiden Suomi”. Mutta kolme seuraavaa ovat hieman helpommin edespieneltä osin kuviteltavissa. Kaiken ytimessä on yksin koettu yksinäisyys.
Miten ihmisen elinpiiri kapenee, mahdollisuus tai voimat hakea uusia ystävyyssuhteita heikkenee iän myötä? Muuttuuko mieli kun liikkuvuus, kyky ja mahdollisuudet fyysisesti liikkua vähenevät? Kun liikkuvuus, kyky ja mahdollisuudet fyysisesti liikkua vähenevät, onko muita mahdollisuuksia elää täyttä elämää eläkkeellä?
Tähän aiheeseen tulena varmaan jossain tulevaisuuden blogikirjoituksessa palaamaan.
Kaitsu Walfrid Rinkinen
Toinen MC Helper BeKing ohjaajista korostaa ”hyvää meninkiä ja yhteiseloa”.
Tämä on tässä kontekstissä minulle vieraampaa aluetta. Opetellaan vaikka Speden filmien repliikit katsomalla aina uudelleen samat filmit.
Tähänkin voi samaistua.
Muistan kun opetusmateriaalina armeijaan lähtöä varten katseltiin poikien kanssa ”Uuno armeijan leivissä”.
…mopot yhdistävät ja itsenäistävät Suomen kirjaimellisesti. Jos Suomessa kielletään mopot, niin täältä romahtaa syntyvyys kokonaan”.
Tätä on vaikea uskoa, mutta kommentti (heitto) on hyvä.
Tein aikoinaan jo edemenneelle keskustan kunnalllispoliitikolle Tapio Arolalle kysymyksen:
”Miten tutkimusten mukaan kaikkein suurin osa nuorista naimattomista miehistä kannattaa perussuomalaisia, he ovat yleensä amiskoulutustason miehiä tai tyyliltään sellaisia puheissa ja teoissa
(huom. siis olisivat voineet esimerkiksi olla vaikkapa mopopoikia)
kohtaa
tutkimusten mukaan kaikkein suurimman osa nuorista naimattomista naisista, jotka ovat korkeasti kouluttautuneita vihreiden kannattajia?”
Vastaus jäi ilmaan. Niin se jää tässäkin tapauksessa Kaitsu Walfrid Rinkisen väitteeseen.
Yhteisiä yhdistäviä tekijöitä on kahdessa ”Suomisen” maailmankuvassa todella vaikea nähdä mahdollista hyvää meninkiä ja yhteiseloa.
Nuoret pojat kaipaavat maailmalle ja mopo tai oma auto on siinä maailmankuvan laajentamisessa numero 1.
Risto-Pekka Blom
Risto-Pekka Blom on Vuoksenmaan kanssa samoilla yhteinäiskulttuurin vesillä.
Näkökulma on kuitenkin toinen. Siinä missä Johanna Vuoksenmaa korostaa kielen ja kulttuurin merkitystä, Risto-Pekka Blom korostaa yhteiskunnan muutosta.
Blomin näkemyksen mukaan huippu-urheilu on valjastettu nationalistisen tarinankerronnan ja valtapelin välineeksi. Terve kansallistunto on korvautunut aggressiivisella, itseensä käpertyvällä nationalismilla.
Eli itseensä sisäänpäin kääntyneellä, nostalogisella ”ennen kaikki oli paremmin Suomessa” ajatusmaailmalla. Tätä täydentää epäterve kansallinen uho.
Totta, vähintään osittain ja monelle.
Onko tämä kehitys hyvä? Ei ole!
Sitaatti: ”Se näkyy jopa harrastuksissa. Jos ei pärjää urheilukilpailuissa, putoaa joukkueesta. Monilla on tarve esitellä elämäämme somessa täydellisenä ja ihanana.”
Nousussa oleva kilpailun ja voittamisen ihannointi on luonut yhä epäterveempiä ilmiöitä. Tosi tv:n pudotuskilpailuohjelmat ovat sieltä kevyemmästä päästä tätä ilmiötä. Menestyneiden NHL jääkiekkoilijoiden ihannointi, onnistuneiden urheilijoiden ja kilpailun ihannointi on ain ollut osa suomalaisuutta.
Kilpailun ja tuloksen ihannointi näkyy myös toisin päin, negatiivisesti.
Lappeenrannassa tämä näkyy penkkiurheilussa esimerksi SaiPa:n kotipelien katsomojamäärissä kaudella 23 / 24: Ne jotka ovat vain voittavan tuloksen perässä, eivät saavu paikalle. Vain kaikkein kovimmat ”henkiset SaiPa:n hardcore” fanit ovat enää paikalla. Kuten itse olen kannattajayhdistys Saimaan keltamustien jäseniä, ovat useimmiten paikalla. Sinänsä surullista, paikallisella joukkueella niin jalkapallossa PEPO Lappeenrannalla kuin SaiPa:kin on oma paikallista kulttuuria luova ja kehittävä roolinsa, jossa toivoisi ihmisten olevan enemmän läsnä.
Sitaatti: ”Millaiset ovat nuorten mahdollisuudet kokea, että he ovat hyväksyttyjä juuri sellaisina kuin ovat, kaikkine epätäydellisyyksineen?”
Heikot. Auttajia terveen itsevarmuuden ja sitä kautta identiteetin kasvulle on liian vähän. ”Kylä ei enää kasvata” kun vanhemmat eivät kasvata lapsiaan, rajoilla ja rakkaudella.
Mitä tälle voisi tehdä? Sitä voi itse kukin miettiä.
Olen pohtunut vähintään viikottain tuota asiaa. Syy on se, ettei Lappeenrannan Shakkikerho ry:llä ole viikottaisiin keskiviikon kaikille avoimiin iltoihin Lappeenrannan pääkirjastolla Iso-Kristiinassa erillistä nuorten ohjaajaa. Tai niiden jotka haluavat systemaattisesti taitoaan kehittää.
Tämä on jäänyt minun tehtäväkseni, koska tunnen siitä vastuuta.
Shakki on siitä ongelmallinen tehtävänratkaisutapahtuma, että monelta se syö itsetuntoa jos tappiota alkaa kertyä. Ja niitä kertyy, jos kokemusta ei ole.
Ja kokemusta saa vain keskittymällä, kehittymällä omia ja toisten ratkaisuja yhä paremmin arvioiden. Moni lopettaa tai ei edes uskalla aloittaa, koska edellä Risto-Pekka Blomin mainitsema ”nuoret ovat hyväksyttyjä juuri sellaisina kuin ovat, kaikkine epätäydellisyyksineen” toteutuu?
1) MDI https://old.lappeenranta.fi/loader.aspx?id=aff26c7b-8acc-4b17-aa85-d4f21a4c1964
#Suomesta kertova elokuva on nyt persoonallista, rohkeaa ja moniäänistä – uuden suomalaisen elokuvan viikko esittelee monta erilaista Suomea
#Yle
#Johanna Vuoksenmaa
# MDI
# 70-vuotiaiden Suomi
# Vanhenevan lapsettoman sinkun Suomi
# Yksinäisten ihmisten Suomi
# Kaitsu Walfrid Rinkinen
#MC Helper BeKing
#Uuno armeijan leivissä
#mopopojat
#huippu-urheilu
#terve kansallistunto
#NHL
#SaiPa
#Saimaan keltamustat
#PEPO Lappeenranta
#Lappeenrannan Shakkikerho ry
#LprSK
#epätäydellinen elämä
#olenko hyväksytty?
Luova kirjoittaminen 15.1-15.4.2024
Etelä-Karjalan kansalaisopiston luovan kirjoittamisen kurssin päätösjakso oli 15.4.
Yhteenveto:
Kannatti olla mukana. Metodeja tehdä tekstiä on monia erilaisia. Ja vaikka aika oli rajallinen, oli tulos kuitenkin kohtuullinen. Joskus hyväkin.
Parasta oli nähdä erilaisia kirjoitustyylejä joista voi ottaa toislta oppia. Samoin sanojen ja lauserakenteiden osalta 14 eri kirjoittajan osalta oli laaja. Toki paikalla oli usein vain 6-8, mutta tämä ei masentanut mukana olleita. Ilokseni kirjoittaminen kiinnosti enemmän miesoletettuja.
Maanantaina meillä 8.4. oli sijaisohjaaja.
Sami Sivonen on aiemmin vetänyt näitä kursseja. Hänen taustansa on harrastajateattereissa, näytelmäkirjoittamisessa. Hänen fokuksensa omien sanojensa mukaan on tarinoissa, ei ”isoissa teksteissä”. Hänen tapansa toimia on tehdä valmiin pohjan päälle muovaus ja sovitus aiheesta. Linkki Lemille lasten teatteriryhmään:
https://www.leminnuorisoseura.fi/teatteriryhmat
Samin antama ensimmäinen tehtävä oli valita satunnainen fantasiapelikortti.
Kortissa oli neljä sanaa.
Teksti oli vapaamuotoinen noiden neljän sanan ympärille ja muiden tehtävä oli päätellä mitkä sanat olivat tarinan pohjana.
”Lentokentäntien vasemmalla puolen sijaitseva autokorjaamo on tyhjä.
On myöhäinen, mutta aurinkoinen kevätilta ja kaikki ovat lähteneet pois.
Paitsi.
Eräs kiiltävä peltinen lautanen, auton pölykapseleiden sukua, loistaa kirkaana autokorjaamon lattialla shampoopullon vieressä.
Shamppoo aloittaa keskustelun:
-Eikös tullut hyvää jälkeä?
-On selkeä olo, kun tällä tavalla loistaa. Kiitos! vastaa lautanen.
-Mitkäs ovat illan askelmerkit? shampoo kysyy.
Lautanen ei ennätä vastata, kun korjaamon ikkuna aukeaa.
Korjaamon edessä oleva kuusi on herännyt, ja sen oksa kurottaa ikkunasta korjaamon sisälle.
-Eiköhön lähdetä Kulttuuritila Nuijamieheen. Minua janottaa ja siellä olisi Drink Floyd tarjolla kysyy oksa.
-Sopiihan se, kun puhdistustyötkin on tehty vastaa shamppoo.
-Johan tässä huikoo, eikös siellä ole Tujun oluita tarjolla täydentää lautanen.
Kolmikko suuntaa terävin askelin kohti Nuijamiestä.
Matkalla piti väistellä niin jalankulkijoita, pyöräilijöitä, autoilijoita kuin lentokoneitakin. Suorin reitti oli lentäen lentokenttäalueen yli ja loppu kävellen.
Perillä ollaan.
Nuijamies on loppuunmyyty, mutta lautasen suhteilla ryhmä pääsee sisään.”
Tarinasta muut helposti arvasivat avainsanat autokorjaamo, oksa, lautanen ja shamppoo.
Tarina olisi jatkunut illan osalta musiikilla ja kolmikon kesken olisi syntynyt illan kuluessa mustasukkaisuusdraama, täynnä tragikoomisia piirteitä. Mutta se jää tulevaisuuteen.
Toisena tehtävänä oli dialogimuotoisen keskustelun pohjalta jatkaa toisen aloittamaa tarinaa.
Tässä pohjana käytettiin ekaluokkalaisten Monilukutaito: Viestiketju (pohja) – Ystävien aapinen c/o Sanoma Pro Oy.
Kaverin tekemä pohja:
Aurinko
-Aloitin paistaa vasta iltapällä
Menninkäinen
-Miksi olit niin ilkeä? Lupasit eilen, että paistat jo heti aamulla?
(vuoropuheluna)
-Paistoin aamusta itselleni pannukakkuja hih hih
-Nyt siis kuvittelet olevasi vitsikäs
-Nautitaan nyt vaan säteistäni täältä tulee koko päivän
-Kiitos. Tiedät että nautin lämmöstäsi (virtuaalinen sydän päälle)
Jatkoin tarinaa:
On synkkä ja myrskyinen syysaamu. ÄitiAurinko on hyvin ansaitulla isyyslomalla Arrakiksessa , keltaisten hiekkadyynien keskellä. Kirjailija Frank Herbert on 1965 itse luomansa ”Dyyni”-maailman isyyslomakeskuksessa yhdessä auringon ja hänen kumppaninsa menninkäisen kanssa.
Aurinko muistelee nostalgisesti eilisen iltapäivän paistettaan.
-Paiste oli juuri sopivan leuto ja tasaisen kirkas Maan asukkaille.
Menninkäinen oli kuiitenkin pettynyt aurinkoon.
-Kuvittelit kuitenkin olleesi vitsikäs eilen aamupäivällä. Kun paistoit itsellesi pannukakkuja. Maan asukkaat eivät pitäneet aamupäivän pilvisestä säästä.
Aurinko totesi, että hyvä puoli oli se, että vettä tuli koko päivän ajan.
Ja tämä sai Maan kukoistamaan.
Menninkäinen liimautui vastaukseen tyytyväisenä auringon kylkeen, ja he poistuivat kohti yhteistä kiihkeää yötä innosta hehkuen Arrakiksen isyyslomakeskuksen syvyyksiin.
Viimeisenä tehtiin kahden tai kolmen hengen ryhmissä valitun julkisuuden henkilön ympärille tarina tarinakuutioiden kautta.
Tarinakuutiot ovat kuusi noppaa, joissa sivuissa on symboli.
Julkisuuden henkilöksi valittiin Clint Eastwood.
”Clint Eastwood on kunnostautunut elokuvakäsikirjoittajana, vaikka onkin näyttelijänä tai ohjaajana paremmin tunnettu. Clint on tunnettu italowesternien iloisena puheveikkona. Pääkallo ja luut ovat tuttua jälkeä Eastwoodin 1960-luvun westernien ammuskelukohtaisten jäljiltä. Kuun loisteessa on moni elokuvakohtaus päättynyt kuin satutontun taikasauvalla koirankoppia muistuttavalle hautauskummulle Vain hiirien pitkät hännät huiskivat pääkallojen ja sääriluiden seassa uutta luuta etsien.
Clintillä on oma koirankoppi, kuunvalossa tapahtuvaa hiirten kanssa tehtävää kanteleensoittoa ja Kalevalan lukuhetkeä varten. Tällä kertaa erikoisvieraana tapahtumassa on merenneito Kylli – täti valkoisine hiuksineen ja hiekkaisine pyrstöineen. Kylli – täti on italowesternien tunnetuimpia tutti suussa kannelta soittavia Kalevalan taikatarinankertojia. Sammon ankkalinnana tunnettu Clintin koirankoppi on Kylli – tädin tuttu lempipaikka. Tänään Kylli – täti on päättänyt esittää Kalevala – yhtyeen tunnetuksi tekemän ”Boogie Jungle” – kappaleen, laulusta huolehtivat hiiret.”
Nopan satunnaisina symboleina
käsikirjoitus, pääkallo ja sääriluut, kuu, satutonttu ja taikasauva, koirankoppi, hiiri, merenneito, tutti, ankkalinna.
15.4 tehtiin mm. kymmenen valitun kuvan tarina.
15.1-15.4.2024 saldo on vahvasti positiivinen. Iloinen vetäjä Sami Kettunen jää syksyllä isyyslomalle, joten kurssin ohjaaja vaihtuu.
Syksyllä jatketaan, tämä oli hauskaa! Hyvää kesää kaikille.
osa 3 Helposti sulavaa progressiivista musiikkia niille joille tämä upea musiikki ei vielä ole tuttua
Helposti sulavaa progressiivista musiikkia niille joille tämä upea musiikki ei vielä ole tuttua
osa 3
Osassa kolme mukana Crossover, Krautrock, Rock progressivo italiano (RPI) sekä RIO Rock-In-Opposition.
Kiitokset tämä kirjoitussarjan epävirallisille avustajille, joiden esittämät taiteiljat ja heidän teoksena ovat vaihtelevasti esillä sarjassa (toivottavasti muistin kaikkien nimet…):
Lasse Berglind, Kai Hämäläinen, Pentti Ilola, Olli Kanerva, Samu Kytölä, Seppo Leppälä, Saku Mantere, Vesa Nukarinen, Otto Pakarinen sekä Janne Simi. Kiitos!
Crossover
Esimerkki helposti lähestyttävästä Crossover albumista
Arviota albumista-Linkit musiikkiin-Yksittäinen kappale-esimerkki
Krautrock
Esimerkki helposti lähestyttävästä Krautrock albumista
Arviota albumista-Linkit musiikkiin-Yksittäinen kappale-esimerkki
Rock progressivo italiano (RPI)
Esimerkki helposti lähestyttävästä Rock progressivo italiano (RPI) albumista
Arviota albumista-Linkit musiikkiin-Yksittäinen kappale-esimerkki
RIO Rock-In-Opposition
Esimerkki helposti lähestyttävästä RIO Rock-In-Opposition albumista
Arviota albumista-Linkit musiikkiin-Yksittäinen kappale-esimerkki
Lähteet / syvällisemmin lisää
Crossover
Tämän vaikeasti määriteltävän suuntauksen musiikille on tyypillistä se, että se jää yleensä kahden muun progressiivisen musikkin genren välimaastoon, olematta kumpaakaan.
”Tuloksena on usein easy listening-tavaraa, jossa niin Beethovenin kuin Led Zeppelinin klassikot saavat saman viihteelisen käsittelyn. Tähän genreen kuuluvilla taiteilijoiden musiikissa on selvempiä yhteyksiä popmusiikin mainstreamiin.” 1]
Esimerkki helposti lähestyttävästä Crossover albumista
The Alan Parsons Project: Tales of Mystery and Imagination (5/1976)
Progressiivista tässä on teemallisuus, Edgar Allan Poen innoittama albumi. Ennen The Alan Parsons Project perustamista hän oli jo äänittänyt useita kuuluisia brittiyhtyeitä, kuten The Beatlesia, The Hollisia, Pilotia ja Cockney Rebeliä sekä Pink Floydia. ”Eric Woolfsonia julisteet Edgar Allan Poe-filmatisoinneista glasgowlaisissa leffateattereissa innoittivat koulupoikana, ja myöhemmin markkinointiluennolla (!) tietoon tuli ettei yksikään elokuvista ollut tappiollinen, hän sai idean Poe-aiheisesta albumista. Eric Woolfson on musiikin pääasiallinen säveltäjä ja kirjoittaja. Kun albumi oli jo lähes valmis, elokuvaohjaajalegenda Orson Welles lähetti puhettaan sisältävän nauhan, jota kuullaan 1987 remix-versiossa. Tales of Mystery and Imagination on ainutlaatuisella ja ennenkuulumattomalla tavalla tuottajaan henkilöitynyt hanke.” 2]
Arviota albumista
https://www.progarchives.com/album.asp?id=1091
Linkit musiikkiin
Yksittäinen kappale-esimerkki
Luminol
Luminol
The Raven That Refused To Sing (and other stories) (2013) on tuottajavelho Steven Wilsonin sooloalbumi. Albumi on hyvä esimerkki modernista progressiivisen rockin albumista, joka kumartaa kunnialla menneelle musiikilla mutta luo samaan aikaan uutta. Hienot saundit ja tuotanto. Luminol on albumin avausraita.
Krautrock
Hapankaalin saksankielielisestä nimestä johdettu Krautrock poikkeaa afroamerikkalaisesta tai Englannin progressiivisesta musiikista: Avantgardevaikutteet ja voimakas elektroniikan, varsinkin pulputtavien sekvensserisarjojen käyttö ovat tyylilajille tyypillisiä piirteitä.
Esimerkki helposti lähestyttävästä Krautrock albumista
Tangerine Dream: Stratosfear (11/1976)
Tangerine Dreamin ohella tässä voisi hyvin olla esittelyssä mm. jokin seuraavista Amon Düül II: Yeti (1970), Ash Ra Tempel: Ash Ra Tempel (1971), Popol Vuh: Hosianna Mantra (1972), Guru Guru:Känguru (1972), Neu:Neu! (1972) tai Can: Future Days (1973), tai… Saksalaisen Krautrock genren tasokkaasta laajasta tarjonnasta on mitä ammentaa! Stratosfear on sähkökitaran ja syntetisaattoreiden onnistunut liitto, täydentävinä mellotronin ja huilun sekä harpun käyttö ovat tälle albumille tyypillisä piirteitä. Kiehtovaa muusikkia.
Muusikot: Edgar Froese / Moog, Mellotron, grand piano, 12- & 6-string guitars, bass, mouth organ – Christoph Franke / Moog, Birotron, organ, harpsichord, percussion
– Peter Baumann / Moog, Mellotron, Fender Rhodes, Projekt Electronic rhythm computer
Arviota albumista
https://www.progarchives.com/album.asp?id=6348
Linkit musiikkiin
Yksittäinen kappale-esimerkki
Jennifer
Faustin Faust IV kappale Jennifer on yksikertainen, pulputtelevan bassonlinjan, elektronisen musiikin ja akustisen pianon yhdistelmä toistuvalla kertosäkeellä.
Rock progressivo italiano (RPI)
Italian kielellä laulettua, usein elektisen ja sinfonisen progressiivisen musiikin välimaastossa viihtyvää musiikkia omaleimaisilla välimerellisillä Italian kulttuurin mausteilla.
Esimerkki helposti lähestyttävästä Rock progressivo italiano (RPI) albumista
Le Orme: Felona E Sorona (1973)
Kahdesta kahdesta toisiaan kiertävästä tuhoutuvasta planeetasta kertova konseptialbumi täynnä lyyrisyyttä ja tummaa draamaa. Muusikot: – Aldo Tagliapietra / vocals, bass, guitar- Antonio Pagliuca / keyboards – Michi Dei Rossi / drums, percussion
Arviota albumista
https://www.progarchives.com/album.asp?id=2302
Linkit musiikkiin
Yksittäinen kappale-esimerkki
La conquista della posizione eretta
La conquista della posizione eretta Banco del Mutuo Soccorson Darwin! (1973) albumilta. Mahtipontista, hieman oopperamaista, rikkaan koukeroista ja värikkään koristeellista musiikkia. Yhdistelmä vauhdikasta kauneutta ja monimutkaisuutta.
RIO Rock-In-Opposition
”Lontoossa 1978 viisi yhtyettä perustivat RIO-liikkeen. Samla Mammas Manna Ruotsista, Stormy Six Italiasta, Etton Fou Leloublan Ranskasta ja Henry Cow Englannista.
Musiikkia mitä levy-yhtiöt eivät halua sinun kuulevan, päämääränä myönteinen suhtautuminen avantgardeen ja kokeellisuuteen. Musiikissa voi voi olla riitasointuisuutta, improvisaatiota, monimutkaista rytmikkaa ja ennalta-arvaamattomuutta. ” 1]
Art Zoyd Ranskasta, Art Bears Englannista ja Aksak Maboul Belgiasta liittyivät myöhemmin viiden bändin joukkoon.
Esimerkki helposti lähestyttävästä RIO Rock-In-Opposition albumista
The Univers Zero: Hérésie (1979)
Eräs niistä albumeista joita ei kannata kuunnella ellei ole täysin valmis. Jollei ole sopivassa mielentilassa. Muutoin tämä on aivan liian painostavaa, synkkää ja tummasävyistä, siis monia samoja piirteitä tarjoavaa musiikkia kuin kuin Zeuhl. Albumillinen jääkylmää gotiikkaa. Muusikot: Roger Trigaux / guitar, piano, organ, harmonium – Vincent Motoulle / keyboards (4) – Patrick Hanappier / viola, violin – Michel Berckmans / bassoon & oboe (1-3) – Guy Segers / bass, vocals – Daniel Denis / percussions
Helposti lähestyttävää RIO albumia ei oikeastaan ole olemassa. ”Musiikkia mitä levy-yhtiöt eivät halua sinun kuulevan”. Aivan.
Arviota albumista
https://www.progarchives.com/album.asp?id=1365
Linkit musiikkiin
Yksittäinen kappale-esimerkki
Mr. Softee
Szobel: Szobel (1976) on mystinen albumi, ja vielä mystisempi on sen pianisti Hermann Szobelin tarina. Yhden kaupallisesti menestymättömän, mutta tuntemattomaksi pikkuklassikoksi myuodostuneen albumin jälkeen hän katosi. Musiikki elää. Mr. Softee on albumin avauskappale.
Lähteet / syvällisemmin lisää
1] Matti Pajuniemi: Aamunkoiton portit – Progressiivin rock 1967-1979 (2017 ISBN 978-952-93-8595-7. Ensimmäinen painos ilmestyi 2013 Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisusarjassa) s. 15-23. Vapaasti siteerattuna.
2] Aamunkoiton portit s.156-157
Osa 2 helposti sulavaa progressiivista musiikkia niille joille tämä upea musiikki ei vielä ole tuttua
Helposti sulavaa progressiivista musiikkia niille joille tämä upea musiikki ei vielä ole tuttua
osa 2
Pahoittelut kaikille edellisen osan lukijoille. Linkkien käsittely WordPress alustalla vaatisi otsikoinnin syvällisempää harjoittelua, ja eri fonttikokoja en osannut pienentää samaan kokoon. Tämä saattoi tehdä lukemisesta vaivalloista, anteeksi.
Kirjoitus jatkaa siitä mihin osa 1 jäi.
Osassa käsiteltiin Canterbury, elektinen, folk sekä sinfonista progressiivista musiikkia.
Tässä osassa käsitellään heavy experimental/postmetal, fuusio, Zeuhl sekä elektronista progressiivista musiikkia.
Progressiivisen musiikin suuntauksia ja esimerkkejä
1. Heavy Experimental/Post Metal
Esimerkki helposti lähestyttävästä progressivisesta heavy albumista
Arviota albumista-Linkit musiikkiin-Yksittäisiä kappale-esimerkkejä
2. Fuusio
Esimerkki helposti lähestyttävästä fuusio albumista
Arviota albumista-Linkit musiikkiin-Yksittäisiä kappale-esimerkkejä
3. Zeuhl
Esimerkki helposti lähestyttävästä Zeuhl albumista
Arviota albumista-Linkki musiikkiin-Yksittäinen kappale-esimerkki
4. Elektroninen
Esimerkki helposti lähestyttävästä elektronisen progressiivisen musiikin albumista
Arviota albumista-Linkit musiikkiin-Yksittäinen kappale-esimerkki
1. Heavy Experimental/Post Metal
Heavy Experimental/Post Metal progressiivisessa muodossa on tunnelmaan sidottua musiikkia, raskasta tunnelmaa. Tunnelmaa luovat sähköiset kitarat ja tärkeimmässä roolissa on usein laulajan ilmaisu. Minulle on vaikea erotella Heavy ja Experimental/Post Metal tyylejä, ja ylipäätään sitä miten ne progressiivisessa muodossa eroavat raskaasta rokista.
Esimerkki helposti lähestyttävästä progressivisesta heavy albumista
A Perfect Circle: Eat The Elephant (2018)
Maynard Keenan James laulaa kautta levyn taitavasti ja monivivahteisesti. Huolellisesti sävellettyä ja sovitettua, eikä albumilla sorruta tyylilajin kliseisiin.
Arviota albumista
Linkit musiikkiin
Yksittäinen kappale-esimerkki
La Villa Stragiato
La Villa Stragiato Rushin Hemispheres (1978) albumilta on bändin ensimmäinen täysin instrumenttaali kappale. Tämä albumi on parasta Rushia ainakin muutamassa mielessä. Soitto on tasapainoista, mitään instrumenttia ei ole liikaa vaan kaikki kolme soittajaa ovat innolla ja parhaimmillaan mukana. Tätä ‘Hemispheres’in tasapainoa ei monellakaan bändin sinänsä hyvällä albumilla tavoiteta.
”Canada”
Lukija voi itse kuunnella eroa heavy / Experimental/Post Metal välillä kuuntelemaalla tämän kappaleen.
”Canada” Devlin Townsendin Terria albumilta (2011) . Kappaleessa voi kuulla Kanadan luontoa, jotain omanlaistaan paikallista vahvaa henkisyyttä joka on lähes paatoksellista tunnetta, Tai pakahtunutta. Tässäkin raskaassa kappaleessa laulajan syvien tunteiden voimaperäinen ilmaisu on merkittävässä osassa.
2. Fuusio
Fuusio on 1960-luvulla Yhdysvalloissa syntynyt ja 1970-luvulla suosionsa huipulla ollut musiikin suuntaus, joka yhdistää elementtejä jazzista, populaarimusiikin eri suuntauksista sekä usein myös eri maiden etnisestä musiikista. Fuusiojazz-yhtyeet käyttävät usein sekä rockmusiikin että jazzmusiikin tärkeimpiä soittimia, mutta kokoonpanot vaihtelevat hyvin suuresti. 1]
Merkittävin ero fuusiossa muihin progressiivisen musiikin tyyleihin on lähtökohta (tai merkittävä musiikillinen vaikuttaja) jazz.
Esimerkki helposti lähestyttävästä fuusio albumista
Kinga Głyk, ‘Real Life‘ (2024)
Kinga Głyk, ‘Real Life‘ on vaikeasti luokiteltava yhdistelmä: ainakin elektronista ambient tunnelmaa, hillityn groovaava funkkia taustalla sekä jazzillisia elementtejä.
Tammikuussa 2024 julkaistu ‘Real Life‘ on puolalaissyntyinen basisti Kinga Głykan viides sooloalbumi. Erinomaiset, kauniit sävellykset, kuulijaa koskettavaa elämänmakuista resonointia. Mikäli tämä miellyttää, voit seuraavaksi kuunnella Supersister: Iskander (1973) albumin.
Arvioita albumista
https://www.allaboutjazz.com/real-life-kinga-glyk-warner-bros
Linkit musiikkiin
Yksittäisiä kappale-esimerkkejä
Peaches En Regalia
Peaches En Regalia on Frank Zappan Hot Rats (1969) albumin avauskappale, julkaisu 1970 singlenä. Näennäisen yksinkertainen kappale on lopulta hyvin monimutkainen, hyvällä progressiivisen musiikin tavalla koostettu.
In A Silent Way/It’s About That Time
Miles Davisin albumin In A Silent Way (1968) nimikappale on hitaan, kahdeksan soittajan (-Miles Davis / trumpet Wayne Shorter / tenor saxophone -John McLaughlin / electric guitar -Herbie Hancock / electric piano -Chick Corea / electric piano -Joe Zawinul / organ, electric piano -Dave Holland / double bass) -Tony Williams / drums)
vähäeleinen, äärimmäisen harkitun yhtyesoiton
ylistys. Kappaleen ensimmäinen osa on Joe Zawinulin (1932–2007) sävellys. Klassikko!
3. Zeuhl
Zeuhl (taivaallinen) on ranskalaisen Magman keksimän Kobaïan kielen sana.
Valtaosa tämän tyylisuunnan edustajista tulee joko Belgiasta tai Ranskasta.
”Joko zeuhlista pitää fanaattisesti tai sitten siitä saa päänsärkyä.
Tunnelma on usein painostava, militaristista ja orkestraalista uhoa,vahva basso, vaskipuhaltimet ja marssillisuus. Musiikissa on piirteitä taidemusiikista ja fuusiosta. ” 2]
Esimerkki helposti lähestyttävästä Zeuhl albumista
Free Human Zoo : No Wind Tonight… (2019)
Vaikea sanoa onko helposti lähetyttävää Zeuhl tyylisuunnan albumeja edes olemassa…Tuskin!
Free Human Zoo : No Wind Tonight… on ranskalaisen artistin toinen albumi.
Sitaatti alkaa. ”Levyn musiikki on reipasta ja räyhäkästä, mutta varsin iloista, jazz-rockia jossa on häivähdys zeuhlia ja etnisiä elementtejä. Levyn sointi on puoliakustinen ja usein rock-puoli jääkin sivummalle ja tunnelmat ovat hetkittäin hyvinkin jazzahtavia. Free Human Zoo on kuusi henkinen yhtye (basso, kitara, rummut, pasuuna, saksofoni, piano), mutta muutamassa kappaleessa bändi’ vahvistaa pari huilistia, ylimääräinen perkussionisti ja sopraano-vokalisti Camille Fritsch. Fritschin suht kummalliset vokaalit toimivatkin mukavasti vastapainona railakkaasti soiville puhaltimille ja vahvistavat myös zeuhl-vaikutelmaa.” ”Sitaatti päättyy. 3]
Mikäli tämä miellyttää, voit seuraavaksi kuunnella Magma: Kobaïa (1970) albumin. ” Musiikki Magma: Kobaïa albumilla on sinänsä melko tyypillistä aikansa eurooppalaisen progressiivisen rockin (etenkin ns. Canterbury skenen), klassisen musiikin ja jazzin fuusiota, mutta Magman Zeuhlhenki on jo läsnä käskyttävissä vokaalisuorituksissa ja eeppisessä tunnelmassa. 2]. Niin tai näin, erittäin omaperäistä musiikkia, mitä muuta voi odottaa jos kerran oma kieli Kobaïa on keksitty pohjaksi? Magmaa ei voi syyttää liiallisesta suomalaiskansallisesta vaatimattomuudesta, esikoisalbumi on tupla.
Arvioita albumista
Linkki musiikkiin
Yksittäinen kappale-esimerkki
L’Epice
Raskas sähköbasso ja lyömasoittiumet yhdistettynä painostavaan sähkökitaraan, varsin tyypillisiä Zeuhlin piiretitä
Ranskalaisen Dün-yhtyeen Eros albumi avauskappale. Albumi on julkaistu 1981.
4. Elektroninen
Merkittävä kehityskohta elektronisessa musiikissa oli Moog syntetisaattori 1960-luvun puolivälissä. Ns. konkreettinen musiikki on eräs elementti elektronisessa musiikissa, näitä ovat mm. suoraan luonnosta otetut äänet, kaupunkien äänet sekä näiden muokatut yhdistelmät. Elekroninen musikki yhdistyy osassa 3 käsiteltävään Krautrock tyyliin, jonka vahvin alue oli Saksassa. Saksan taitelijat hyödynsivät uusinta tekniikkaa, kuten sekvenssereitä. 4]
Esimerkki helposti lähestyttävästä elektronisen progressiivisen musiikin albumista
Breidablik: Alduorka
Sähköistä soittoa Norjasta. Syntetisaattorien, sähkökitaran ja huilun ambientmaista äänimaisemaa. Muusikot – Hakon Oftung / guitars, flute – Morten Birkeland Nielsen / synthesizers – Trond Gjellum / drums sekä – V’ganðr / bass
Arvioita albumista
https://www.progarchives.com/album.asp?id=74307
Linkit musiikkiin
Yksittäinen kappale-esimerkki
Ruins
Ruins Klaus Schulzen albumilta The Crime of Suspence (2006) on tyypillinen elektronisen rytmin päälle rakennettu pulppuileva kosketinsoitinteos.
Lähteet / syvällisemmin lisää
1] https://fi.wikipedia.org/wiki/Fuusiojazz
2] https://levyhyllyt.musiikkikirjastot.fi/magma-ja-menolippu-kobaialle/
3] https://pienemmatpurot.com/2019/12/08/vuosi-vuodelta-extra-parhaat-levyt-2019-sijat-11-29/
4] Matti Pajuniemi: Aamunkoiton portit – Progressiivinen rock 1967-1979 (2017 ISBN 978-952-93-8595-7. Ensimmäinen painos ilmestyi 2013 Suomen musiikkikirjastoyhdistyksen julkaisusarjassa) s. 15-23. Vapaasti siteerattuna.
Helposti sulavaa progressiivista musiikkia niille joille tämä upea musiikki ei vielä ole tuttua
osa 1
Helposti sulavaa progressiivista musiikkia niille joille tämä upea musiikki ei vielä ole tuttua
osa 1
”Progressiivinen rock tai musiikki (puhekielessä proge) on 1960- ja 1970-luvun taitteessa syntynyt rockin suuntaus.
Progressiiviselle rockille on luonteenomaista musiikillinen kokeellisuus, joka ilmenee esimerkiksi epätavallisten instrumenttien, totutusta poikkeavien äänimaailmojen ja monimutkaisten kappalerakenteiden käyttönä.
Usein innoitusta on haettu klassisesta musiikista, jazzista tai eri maiden kansanmusiikista. Progressiiviselle rockille on myös leimallisesti tunnusomaista pitkät, hitaasti aukeavat kappaleet. Useimmat genren edustajat esittävät kuitenkin myös populaarimusiikille tyypillisempiä muutaman minuutin tai näitäkin lyhyempiä kappaleita.” 1]
Olen laajentanut käsitteen progressiiviseksi tai kokeelliseksi musiikiksi.
Sama hieman tarkemmin:
”Progen lajityypin piirteiden listaus on vaikea tehtävä.
…jokaista yksittäistä piirrettä kohden on paljon musikkia, joka ei ole progea. Progressiivista on musiikin muoto, esitystapa, pyrkimys levyn kansitaidetta myöten taiteelliseen lopputulokseen. Sanoituksille tyypillistä ovat kirjalliset viitteet, fantasia-aiheet, apokalyptiset visiot ja surrealistiset tarinat. Konseptialbumi on progessiiviselle musiikille tyypillistä. Musiikillinen ilmaisu on progen painopiste, jonka kanssa sanoitus pyrkii muodostamaan taiteellisen kokonaisuuden, joskus virtuositeettia soitossa unohtamatta. Useiden eri musikkilajien esiintyminen yhden ja saman kappaleen aikana on melko yleistä. Rytmiikan ja soinnutuksen monimutkaisuus (polveilevuus) sekä itsensä toistamattomuus ovat progen tyypillisiä piirteitä. Itsensä toistamattomuus erottaa progen esim. blues-, disco-, iskelmä-, jazz-, rock- tai tanssimusiikista. Ettei asia olisi aivan yksinkertainen, toki on myös progresiivista musiikkia jossa toisteisuus on äskeisestä poiketen tärkeä elementti. Instrumentteina voidaan käyttää mitä tahansa. Niin akustisia kuin sähköisiä, soundin rikastaminen mm. harvinaisilla tai itse tehdyillä soittimilla, luonnon äänilla tai erikostehosteilla on melko yleistä.
Kaiken kaikkiaan progressiivinen pyrkii antamaan kokonaisvaltaisen taiteellisen elämyksen. Luomaan jotain uutta kokeilevuuden ja tyylirajojen rikkomisen kautta. ” 2]
Sisällys:
Mitä progressiivinen musiikki on tai mitä se voisi olla?
Miksi progressiivinen kiinnostaa kirjoittajaa?
Progressiivisen musiikin suuntauksia ja esimerkkejä
Sinfoninen
Esimerkki helposti lähestyttävästä sinfonisen albumista
Arviota albumista – Linkit musiikkiin – Yksittäinen kappale-esimerkki
Elektinen
Esimerkki helposti lähestyttävästä elektisestä albumista
Arviota albumista – Linkit musiikkiin – Yksittäinen kappale-esimerkki
Folk
Esimerkki helposti lähestyttävästä folk albumista
Arviota albumista – Linkit musiikkiin – Yksittäinen kappale-esimerkki
Canterbury
Esimerkki helposti lähestyttävästä Canterbury albumista
Arviota albumista – Linkit musiikkiin – Yksittäinen kappale-esimerkki
Lähteet 1-6]
Miksi progressiivinen kiinnostaa kirjoittajaa?
Tähän on ongelmallista antaa lyhyttä ja yksiselitteistä vastausta. Oma kuunteluhistoriani alkaa vuodesta 1973 ja se on kokenut monia vaiheita. Välillä musiikkia ei ole kuunneltu oikeastaan ollenkaan (1993-2005). Välillä todella paljon mutta voi sanoa (jälkikäteen) varsin yksipuolisesti (1973-1981). Välillä kuunnellun musiikin suunta ja eri tyylilajit ovat muuttuneet tai sekoittuneet (2003-nykyhetki).
1973-1981 ajanjakso loi pohjat jatkolle, ja antoi paljon musiikkia jonka olen viimeksi kirjannut ”20 eniten vaikuttanutta albumia” listaukseen, jonka viimeksi tein 2023. Yksitoista kahdestakymmenestä on tarttunut tältä ajajaksolta:
Deep Purple: Machine Head
Dr. Feelgood: Malpractice
Hector: Hectorrock I
Hector: Herra Mirandos
Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced
Hurriganes: Roadrunner
Albert Järvinen: Ride On
Led Zeppelin: III
Led Zeppelin: Presence
Pink Floyd: Wish You Were Here
Steely Dan: Aja
1993-2005 aikana musiikkia en ole kuunneltu oikeastaan ollenkaan, syy oli panostus kohteeseen ”muu”: ensimmäisen lapsen syntymä, ja työhön käytetty merkittävä panostus, toisen lapsen syntymä. 1993-1997 lisäksi vapaa-aikaa ja osittain yöunia söi kirjeshakki, vaikka siinä asiassa lopputulos oli upea:
LprSK voitti ylivoimaisesti Suomen joukkuemestaruuden.
Muutama albumi silti tarttui myös tältä ajalta mukaan:
Juice Leskinen Slam: Ajan henki
Juice Leskinen Slam: Tauko I
Leevi and The Levaings: Menestyksen salaisuus
2003-nykyhetki starttasi hitaasti aina vuoteen 2006. Merkittävin yksittäinen muutos oli työn roolin muuttuminen ja se, että luin Ian Carrin hyvin perusteellisen Miles Davis – Muusikon elämä elämänkerran 3] kuntopyörän selässä ja kuuntelin Davisin levyt ilmestymisjärjestyksessä.
Musiikillinen kiinnostus alkoi suuntautua jazzin, fuusion ja kokeelliseen musiikin suuntaan yhä voimakkaammin. Kuuden levyn voi katsoa tarttuneen mukaan 2003 jälkeen.
Chick Corea: Return To Forever
Miles Davis: Bitches Brew
Miles Davis: In A Silent Way
Miles Davis: Kind Of Blue
The Mahavishnu Orchestra: The Inner Mounting Flame
Django Reinhardt: Djangology
Kokeellinen musiikki merkitsee minulle paljon. Se on luovuuden ja omaperäisyyden osoitus, jossa toteutuu ”progressiivinen pyrkii antamaan kokonaisvaltaisen taiteellisen elämyksen – luomaan jotain uutta kokeilevuuden ja tyylirajojen rikkomisen kautta. ”
Sinfoninen
Merkittävä osa klassisesta sinfonisesta progesta lähestyy rockmusiikin näkökulmasta käyttäen klassisen musiikin elementtejä. Vaihtelu, polveilevuus, dynamiikan vaihdokset sekä taidemusiikkivaikuteet ovat tyypillisiä piirteitä.
Esimerkki helposti lähestyttävästä sinfonisen albumista:
King Crimson: In The Court Of The Krimson King (10/1969) 4]
In The Court Of The Krimson King on eräs ensimmäisistä lajityypin edustajista. Mikään progressiivinen albumi ei ole puhtaasti vain kahden tyylisuunnan uutta yhdistelmää, eikä tämä tee poikkeusta. Elementtejä on folkista, jazzista ja taidemusiikista. Vaikutteiden monimuotoisuuden kautta tämä levy sopisi myös ”elektinen” teemaan. Kokonaisuus on kuitenkin vaikutteiden laajasta kirjosta huolimatta erinomaisen ehjä. Yhtyeen kokoonpano Robert Fripp – kitara, Ian McDonald – huilu, saksofoni, koskettimet, mellotron, taustalaulu, Greg Lake – bassokitara, laulu, Michael Giles – rummut, perkussio, taustalaulu.
Jos tämä miellyttää, voit seuraavaksi kuunnella Electric Light Orchestra: Eldorado (1974) albumin.
Arviota albumista
https://www.progarchives.com/album.asp?id=1903
YouTube
King Crimson – In the Court of the Crimson King (Original Master Edition) 2004 https://www.youtube.com/watch?v=Uw85aNJabkE
Spotify
King Crimson – In the Court of the Crimson King (Expanded & Remasered Original Album Mix) 2004 https://open.spotify.com/album/75ol9OP8bJaRqzGimpFHDm?si=GAmFR542S46rPGuQ9asT1g
Yksittäisiä kappale-esimerkki:
“Firth Of Fifth”
Sitaatti kappaleesta
“Firth Of Fifth” on Genesiksen Selling England By The Poundin (1973) ehdoton kohokohta. Kappale alkaa Tony Banksin upealla ja rytmisesti monimutkaisella flyygeli-introlla. Ilmeisesti tämä useampia vaihtuvia tahtlilajeja sisältävä osuus oli jopa niin haastava ettei livenä hieman epävarma Banks halunnut soittaa sitä konserteissa. Tosin hän syyttänyt myös sitä ettei käytössä olleessa sähköpianossa ollut kosketuksen vahvuuden tunnistusta mikä teki hienovaraisen osuuden soittamisen tyydyttävästi hyvin haastavaksi ellei mahdottomaksi. Pianon rahtaaminen keikoille ei ilmeisesti ollut taloudellisesti mahdollista. Sen verran pieni bändi Genesis vielä tuolloin oli. No levyllä Banksin intro joka tapauksessa paitsi upeaa kuultavaa soitannollisesti niin etenkin sävellyksellisesti. Piano-introsta siirrytään majesteettisesti soivaan osioon jossa Gabriel laulaa uljaasti ja erittäin karismaattisen kuuloisesti (tämä kappale olisi sopinut täydellisesti myös Greg Lakelle). Tämän jälkeen äärimmäisen taitavasti sävelletty (Tony Banks ansainnee suurimman kunnian) kappale etenee komeaan finaaliinsa erittäin sulavan harmonisen kehittelyn kautta. Banksin ohella kitaristi Steve Hackett on kappaleen tähti. Hackett pääsee soittamaan ”Firth Of Fiftissä” eeppisen ja vahvan emotionaalisen latauksen sisältävän kitarasoolon. Uljaasti kappaleen yllä liitävä soolo on paitsi yksi progressiivisen rockin tyylikkäimmistä niin myös ehdottomasti parasta mitä Hackettin sormista on koskaan lähtenyt.
Sitaatti päättyy 5]
Elektinen
Sinfoninen proge on sävelkieleltään selkeää ja yleensä yhtenevämpää kuin elektinen.
Elektisyys merkitsee ”Taiteen yhteydessä ”elektinen tai elektisyys” tarkoittaa tyylipiirteiden yhdistämistä samassa teoksessa. Taitelija valitsee olemassa olevista tyyleitä ja menetelmistä kulloinkin parhaalta vaikuttavat ja tarkoitukseen parhaiten sopivat ominaisuudet. Eri tahoilta poimituista aineksista rakennettu uusi kokonaisuus, vapaata käyttöa ja tulintaa.” 6]
Esimerkki helposti lähestyttävästä elektisestä albumista:
Haikara: Haikara (1973)
Klassista musiikkia Lahden kaupunginorkesterissa sekä Puolustusvoimien soittokunnassa soittanut Harri Pystysen saxofoni on Haikaran soundissa päällimmäisenä ja kitara, huilu ja kosketinsoittimet hieman enemmän taustalla. Esiintymisjännityksen vuoksi Harri Pystynen lopetti muusikkona ja ryhtyi sarjakuvapiirtäjäksi.
Haikaralla on vahvoja melodioita, jotka sopisivat hyvin myös ”folk” teeman alle esimerkkeinä suomalaiskansallisesta lähetysmistavasta. Burleski huumori on osa hyvin sovitetun albumin viehätystä. Muusikot: Vesa Lehtinen / vocals, tambourine, cowbell, Vesa Lattunen / vocals, electric & acoustic guitars, piano, organ, bass, arrangements, Harri Pystynen / flute, tenor saxophone, Timo Vuorinen / bass, Markus Heikerö / drums, triangle sekä Matti Tuhkanen / cello (2,3,5), Markku Johansson / trumpet (1-3,5), Kaj Backlund / trumpet (1-3,5), Mircea Stan / trombone (1-3,5), Seppo Peltola / trombone (1-3,5).
Jos tämä miellyttää, voit seuraavaksi kuunnella Van Der Graaf Generatorin H To He, Who Am The Only One (1971) albumin.
Arviota albumista
https://www.progarchives.com/album.asp?id=6437
YouTube
Spotify
Yksittäisiä kappaleita maisteltavaksi:
”Image Of A Passing Smile”
”Image Of A Passing Smile” on kappale Pekka Pohjolan neljänneltä sooloalbumilta Visitation.
Erilaisten hiljaisten liki akustisten ja välillä massiivisten, voimakkaiden jorkesterijaksojen vaihtelu kappaleen sisällä on tälle kappaleelle tyypillistä. Eri tyylisuuntia yhdistellään sujuvasti aiankin kansnasnmusiikista klassisen kautta sambarytmeihin ja olen kuulevinani myös reaggeata. Teatraalista musiikkia.
Folk
Esimerkki helposti lähestyttävästä folk albumista:
Harmonium: Si on avait besoin d’une cinquième saison
Si on avait besoin d’une cinquième saison (1975, tunnetaan myös nimellä Les cinq saisons) on kunnianhimoisimpia koskaan julkaistuja folkprogealbumeja, mutta hyvin vöhän tunnettu. Albumin suomenkielinen nimi on Jos tarvitsemme viidennen vuodenajan. Kanadan ranskankielisestä Quebecista lähtöisin olevan bändin tyypillinen piirre on, ettei lyömasoittimia ole, kitarat ovat akustisia. Sähköpiano ja mellotroni ovat sähköisistä soittimista eniten esillä, mutta nekin hillitysti. Ystävällisen hyväntuulinen albumi. Se, että bändejä ja albumeita on vaikea tarkasti laittaa johonki kategoriaan pätee tässäkin.
Arviota albumista
https://www.progarchives.com/album.asp?id=3160
YouTube
Spotify
Yksittäisiä kappaleita maisteltavaksi:
Black Jack Davy
Steeleye Spanin All Around My Hat albumilta (1975). Hitaasti rytmitettty voimakaspoljentoinen Black Jack Davy on kansanlaulun sähköinensovitus. Kaunisäänisesti laulava Maddy Prior tulkitsee perinteisen laulun tarinan vahvasti.
Canterbury
Canterbury teema liittyy samannimiseen pieneen yliopistokaupunkiin Englannissa. Tyylin lähtökohtana voi pitää psykedeliaa. Jazzilla oli suurempi merkitys kuin muussa saman ajan (1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun) progresssiivisessa musiikissa. Humoristinen henkisyys on toinen tyypillinen luennehdinta Canterburystä. Canterbury-yhtyeiden kaupallinen menestys oli vaatimatonta, joten tämä tyylisuunta ei ole erityisen hyvin tunnettu suurelle osalle kuuntelijoista.
Esimerkki helposti lähestyttävästä Canterbury albumista:
Caravan: In the Land of Grey and Pink (5/1971)
Verbaalinen komiikka oli osa Canterbury-teemaa, ja In the Land of Grey and Pink voisi nimensä puolesta olla tästä esimerkki. Psykedeeliset pop-laulut, notkea rytmiryhmä ja Tolkienilta vaikutteita saanut kansitaide. Ripaus jazzia ja folkia tekee tästä maistuvan kuuntelukokemuksen. Muusikot: Pye Hastings / electric & acoustic guitars, vocals (3,5), David Sinclair / organ, piano, mellotron, harmony vocals, Richard Sinclair / bass, acoustic guitar, vocals (1,2,4,5), Richard Coughlan / drums, percussion sekä -Jimmy Hastings / flute & piccolo flute, tenor saxophone, John Beecham / trombone (uncredited), Dave Grinsted / sound effects, engineer.
YouTube
Spotify
Arviota albumista
https://www.progarchives.com/album.asp?id=3108
Yksittäisiä kappaleita maisteltavaksi:
Merta
Hypnoottinen Merta on italialaisen Picchio dal Pozzo samanmiseltä esikoisalbumilta (1976). Kappale kehittelee kuuntelijan pään ympärille korvasta korvaan kiertyvää hypnoottista otetta atonaalisten ihmisäänien, saksofonien ja kellopelin toisteisuuden kautta.
Toisessa blogikirjoituksessa aihetta käsitellään seuraavien progressiivisen musiikin tyylisuuntien kautta:
Heavy
Elektroninen
Zeuhl
Fuusio
Crossover
Soitinlyhenteet
| acc | harmonikka | mar | marimba |
| ac-g | akustinen kitara | ml | mellotroni |
| as | alttosaksofoni | ob | oboe |
| b | bassokitara | org | urut |
| b- | basso | p | piano |
| bjo | banjo | perc | lyömäsoittimet |
| bs | baritosaksofini | picc | pikkolohuilu |
| bsn | fagotti | rec | nokkahuilu |
| cel | celesta | sax | saksofoni |
| cem | cembalo | sp | spinetti |
| cl | klarinetti | ss | sopraanosaksofoni |
| cnt | kornetti | st-g | steelkitara |
| dr | rummut | synt | syntetisaattori |
| el- | sähkö (etuliite) | tb | pasuuna |
| eng-h | englannin torvi | tbl | tabla |
| fl | poikkihuilu | tp | trumpetti |
| fl-h | flyygelitorvi | ts | tenorisaksofoni |
| fr-h | käyrätorvi | tu | tuuba |
| g | kitara | uk | ukulele |
| harp | harppu | v | viulu |
| hca | huuliharppu | vc | sello |
| keyb | kosketinsoittimet | vib | vibrafoni |
| mand | mandoliini | vla | alttovilu |
| voc | laulu | xyl | ksylofoni |
Lähteet / syvällisemmin lisää
1] https://fi.wikipedia.org/wiki/Progressiivinen_rock
2] Matti Pajuniemi: Aamunkoiton portit – Progressiivin rock 1967-1979 (2017 ISBN 978-952-93-8595-7. Ensimmäinen painos ilmestyi 2013 Suomennmusiikkikirjastoyhdistyksen julkaisusarjassa) s. 15-23. Vapaasti siteerattuna.
3] https://desibeli.net/juttu/2238
4] https://fi.wikipedia.org/wiki/In_the_Court_of_the_Crimson_King
5] Pienemmät Purot sivustin arvio Genesiksen albumista Selling England By The Pound (1973). https://pienemmatpurot.com/2019/10/04/levyarvio-genesis-selling-england-by-the-pound-1973/
Koskinen, himo ja keskiviikko
”Hautausmaalla on vilskettä. Iloisesti erilaisia keltaisia hiekkakakkuja tekee hautausmaaurakoitsija Koskinen, tuo 35-vuotias kolmannen sukupuolen esimerkkiedustaja. Hänen nuorekas äitinsä on pukeutunut pikkupikkubikineihin ja ottaa hautausmaan vesialtaassa lämpimiä vesiä kohti ruumistaan. ”Lapset, tulkaapa tänne!” Cecilia ja Elma, Koskisen alaikäiset tyttäret hyppäävät lämpimään hautausmaan vesialtaaseen isoäitinsä seuraan.
Kolmas Koskisen lapsista, Ranksu, on kaverinsa luona koulutehtäviä tekemässä.
Kvanttitietokoneilla ratkaistavat ala-asteen matematiikan tehtävät tuottavat Ranskulle päänvaivaa. Onneksi kaveri auttaa itse virittelemällään tekoälyohjelmalla, ohjelmalla jota opettaja ei vielä tunne.
Koskinen on viriili kolmannen sukupuolen ihminen on ollut ilman puolisoa jo kolme kuukautta. Onneksi Koskisen salarakas KaunokkiAatu asuu hautausmaalla omassa kolmen kerroksessa puusta tehdyssä pyramidissaan.
Papukaija on ruokittu ja hevospooloharjooitukset alkavat pian.
On keskiviikko.
Ensin on kuitenkin huolehdittava ja valmisteltava eräs vainaja haudan lepoon. Hetkellä, kun Koskinen lähestyy arkkua, vainaja yhtäkkiä hyppää arkusta ja toivottaa:
”Palautuspäivä on keskiviikko!”
Koskisen pahin pelko toteutuu.
Eivät edes metsään päin olevan Koskisen ruotsalaisen lahjoitustalon metsään päin olevat ikkunat voi auttaa. Koskinen pyörtyy.”
Koskinen -kuka hän on?
35 v. Kolmannen sukupuolen edustaja. Työskentelee hautausmaalla hautausmaaurakoitsijana.
Kolme lasta, joista kaksi alle kouluikäistä. Äiti asuu samassa taloudessa. Salarakas asuu hautausmaalla. Koskisella on papukaija ja hevonen, hän harrastaa hevospooloa. Hän asuu kaksikerroksisessa ruotsalaisessa lahjoitustalossa, jonka ikkunat ovat metsään päin. Hän on haudannut salaisuutensa, salaisuuden jota kukaan muu ei tiedä. Iloa Koskisen elämään tuovat hiekkakakut. Koskinen pelkää kuolleita yli kaiken. Hänen suurin haaveensa on yksineläminen.
Seitsemän paikalla, kaksi naisoletettua ja viisi miesoletettua, maanantaina 25.3.2024 Lönnrotin koululla Lappeenrannassa. Ollaan Etelä-Karjalan Kansalaisopiston ”luovan kirjoittamisen” kurssilla.
Koskinen on ryhmän yhdessä luoma fiktiivinen hahmo. Millainen on fiktiivisen hahmon viikko?
Sain arvonnassa keskiviikon. Tavoitteeni oli tehdä 10 minuutissa päiväkirjamainen kuvaus Koskisen keskiviikosta, jonka tapahtumat olivat edellä.
Toisena tehtävänä kirjoitettiin postitlaput.
Koskisen Pääsiäinen.
Postit lapuille jokainen kirjoitti kolme juttua:
–virke jolla aloitetaan
-Pääsiäisen aikaan Koskinen tekee, teema, tapahtuma tms.
–lopetusvirke
10 minuuttia aikaa.
”Koskisen vatsa on täynnä mämmiä, hän on uudestisyntynyt…
Pääsiäisenä ylösnoussut Suomen uusi hiihtojumala
”Juha miedompi Mieto.”
Rullasuksihiihto keskellä Rautjärven Simo Häyhä museon vieheriöivää pihamaata vaihtuu pian. Kuin supersankari Elmo, Juha miedompi Mieto on kehittänyt uuden suksien valmistelutyylin seuraavaan, Holmenkollenin maailmancupin kolmannen sukupuolen 20 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailuun. Patentoitu menetelmä sisältää Miedon tarkimmin varjellun salaisuuden, jolla suksien supervoima syntyy. Vastalla, saunan kiukaalla ja saunamaahisella on tässä merkitystä.
”No, joko olisi aika” kysyy Miedon valmentaja Pep Guardiola. Mieto on jäyhää korpisuomalaisten sukua ja nyökkää.
”Tilaa se taksi, niin lähdetään” tokaisee Juha miedompi Mieto.
Lappeenrannan kansainvälisellä lentokentällä Raynairin lento Bergamoon. Yö Atalantassa ja jatkolento Osloon.
”On sinulla hyvät hiihtohaalarit. Johan noista menee ilma läpi!” toteaa valmentaja.
”Onhan ne, ovat yrittäneet niiden salaisuutta kopioida, mutta salainen materiaali ei ole muulle hiihtomaailmalle vielä tunnettu”.
Rayanairin kone napsahtaa kuuluvasti Oslon kentälle.
On aika tehdä suomalaista hiihtohistoriaa maailmancupin kesähiihdoissa, noissa suloisen raskaissa mäissä Oslon lähellä.
”Ihanaa, saan taas huomenna mennä kaivamaan hautoja yksin …
tuumii Juha miedompi Mieto saapuessaan maaliviivalle kisan päättyessä.”
Kolmantena oli Koskisen viimeinen elonpäivä seitsemän vanhan kuolemasynnin kautta.
Ylpeys
Kateus
Viha
Himo
Laiskuus
Ahneus
Ylensyönti
Sain arvonnassa himon. Jälleen 10 minuuttia, ja tuotos oli tämä:
“Oljenkeltainen sarastus nousee Koskisen ruotsalaisen lahjoitustalon metsään päin olevien ikkunoiden karmeista.
Koskinen tuntee himokkaan syvän piston sydämessään. Hän on jättämässä salarakkaansa, raukeana peittojen välissä lepäävän KaunokkiAatun poistuakseen puisen pyramidin ylimmän kerroksen syväsinisestä vuoteesta.
Syvä pisto Koskisen sydämessä johtuu myös siitä, että hän on vampyyri.
Koskinen ei voi elää päivänvalossa.
Ei ole aikaa.
Ei ole aikaa palata ruotsalaiselle lahjoitustalolle.
Koskinen on kuoleman oma, kun oljenkeltainen sarastus osuu Koskisen yöllisen himon kostuttamille huulille.
Valo värjää huulet sinisen sävyjen kautta violetiksi, ja lopulta värittömiksi.
KaunokkiAatu herää.
Hän voi vain todeta Koskisen kuolleen himoonsa, huultensa kaipaavaan himoon KaunokkiAatua kohtaan.
Hillittömästi itkevä KaukonniAatu jää odottamaan ensihoidon henkilökuntaa.
”Himokas sinä olit, himokkaampi olin minä” kirjoittaa KaunokkiAatu muistonaan Koskisen papukaijahevoshautakiveen.”
1. Ympäristön saastuttaminen
2. Geenimanipulaatio
3. Ylenpalttisen vaurauden kerääminen
4. Köyhyyden aiheuttaminen
5. Huumekauppa ja huumeiden käyttö
6. Moraalisesti kyseenalaiset kokeilut
7. Ihmisen perusoikeuksien rikkominen
mukaan nämä ovat seitsemän uutta kuolemansyntiä, 19.marraskuuta 2009.
Ihmisyys 5 – ”… ovat muuttaneet kaiken – paitsi ajattelutapamme”
Onko sodassa oikeutettua tappaa tahallaan siviilejä, jos sillä tavoin oli mahdollista tehdä Hitlerin Saksan tappiosta huomattavast todennäköisempi toisessa maailmansodassa?
Jatkamme Jonathan Gloverin “Ihmisyys” kirja pohjalta päämääränä löytää vastauksia mitä eroja tai yhtäläisyyksiä työojennusleireillä sekä keskitysleireillä. Suoraan tähän ei vielä tässä blogikirjoituksessä saada suoria vastauksia, mutta moraalinen taustoitus aikaan on välttämätöntä.
Alaotsikot:
Niccolo Machiavelli
”Lentääkö Jumala rinnallani?” vai ”Pommittamisen etiikka”
Friedrich Jörg ja Markus Lång ”Suuri palo – liittoutuneiden pommitukset Saksassa 1940-1945″
”Ydinaseet ovat muuttaneet kaiken – paitsi ajattelutapamme” Albert Einstein
J. Robert Oppenheimer
Etäisyys tapahtumiin
Henkilökohtaisen vastuun vähentäminen
Väisteleminen
Täydellinen antautuminen älyllisen ja teknisen kauneiden edessä
Nils Bohr
”Ei niin hyvää päämäärää, etteikö oikeuttaisi viattomien ihmisten (ihmisten jotka eivät ole sotilaallinen uhka) tappamista.”
Näin toteaa 1500-luvulla Niccolo Machiavelli: Machiavelli mukaan vallan asemassa on hyväksyttävää olla piittaamatta hyveistä kuten rehellisyydestä, jos huijaaminen ja petokset johdattavat henkilön tavoitteeseensa.
Machiavellimäiset ihmiset ajattelevat, että ihmisten käyttäminen omien tavoitteiden saavuttamiseksi on luonnollista. Usein he ajattelevat, että ihmiset jotka eivät tee näin, eivät ole älykkäitä. Machiavellimäiset ihmiset eivät näe heidän omassa tavassaan toimia mitään ongelmaa.
He näkevät itsensä hyvin toimivina yksilöinä, joilla on korkea saavutusten kapasiteetti. Tämä on ainoa asia joka heitä kiinnostaa. Heidän lähestymistapansa elämää kohtaan on teon moraalinen hyvyys, joka määräytyy sen toimijoille tuottaman hyödyn perusteella (utilitarismi) ja materialismi. Koska he eivät arvosta tunteita, he ovat harvoin tietoisia siitä, kuinka he vaikuttavat muihin. Kaikille ei ole selvää, että he kykenevät ymmärtämään toisia intuitiivisesti. Harva voi lopettaa heidän taitavat temppunsa, vihjailunsa ja manipulaationsa.
Mielenkiintoista on, että toisen maailmansodan aikana Englannissa järjesttiin Sir Stafford Crippsin esitelmä aiheesta
”Lentääkö Jumala rinnallani?”
Cripps esitti, että Natsi-Saksaa pommittavien lentokoneiden miehistöjen esimiesten pitäisi lähettää sotilaita vain sellaisille pommituslennoille, joita he pitävät sekä moraalisesti että sotilaallisesti oikeutettuina.
Sir Arhur Harris
(ilmamarsalkka ja Britannian pommitusilmavoimien (Bomber Command) komentaja toisen maailmansodan aikana) järjesti vastavetona luennon
”Pommittamisen etiikka”.
Tässä on selkeä ero eri yhteiskuntamallien moraalisen suvaitsevaisuuden välillä:
Mikäli 1933-1945 Saksassa olisi vastaava luento pidettu vastaavasti Luftwaffen päämajassa, olisi Hermann Göringin
(valtakunnanmarsalkka Saksan valtakunnan kansallisosialistisella aikakaudella 1933-1945, ilmailuministeri ja Luftwaffen ylipäällikkö (Reichsminister der Luftfahrt und Oberbefehlshaber der Luftwaffe, suomennettuna Ilmailun valtakunnanministeri ja Luftwaffen ylikäskynhaltija) vastaveto tuskin ollut kilpailevan filosofisen luennon järjestäminen!
Sodassa käytettäviä menetelmiä ei synnytetä historiallisessa tyhjiössä. Ei edes mahdollismman etäältä vaikuttamista,
Tällä mahdollisimmaan etäältä vaikuttamisella on tarkoitus mm. vaikuttaa siviiliväestön moraaliin. Moraaliin jolla siviiliväestö tukee sotaa. Onnistuiko Englanti tässä tavoitteessa Saksan suhteen 1940-45?
Saksan kaupunkeihin kohdistuneille pommituksille 1940-1945 ei löydy vertailukohtaa historiassa. Pommitukset olivat suurin katastrofi Saksassa sitten 30-vuotisen sodan: yli tuhat kaupunkia ja taajamaa joutui pommitusten kohteeksi. 30 miljoonan ihmisen päälle – jotka olivat pääosin naisia ja lapsia – satoi noin miljoona tonnia räjähdys- ja palopommeja. Yli puoli miljoonaa ihmistä kuoli, ja keskiajalta lähtien kasvaneet kulttuurikaupungit tuhoutuivat peruuttamattomasti. Jörg Friedrich kuvaa kirjassaan, kuinka britit ja amerikkalaiset suunnittelivat ja toteuttivat Saksan kaupunkien hävittämisen. Laajan lähdeaineiston avulla hän selostaa pommiaseen kehitystyötä, sen tehoa maan päällä, siviiliväestön traumaattista elämää bunkkereissa ja kellareissa, kuolemaa kuumuuden, ilmanpaineen ja palokaasujen vuoksi sekä mittaamattoman arvokkaan kulttuuriperinnön perikatoa. Friedrichin kirja on aiheuttanut ilmestyttyään keskustelua Saksassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa siviilikohteiden pommittamisen oikeutuksesta: oliko kyseessä sotarikos ja laajamittainen terrorikampanja, vai pyhittikö tarkoitus keinot? Friedrichin teos on ensimmäinen kokonaisesitys tästä historioitsijoiden vaikenemasta aiheesta ja auttaa käsittämään pommitussodan mittakaavan ja seuraukset. Jörg Friedrich (s. 1944) on palkittu berliiniläinen historioitsija, joka on aiemmissa teoksissaan käsitellyt muun muassa kansallissosialismia ja saksalaisten toisessa maailmansodassa tekemiä sotarikoksia.
Friedrich Jörg ja Markus Lång käsittelevät kirjassaan ”Suuri palo – liittoutuneiden pommitukset Saksassa 1940-1945 Der Brand : Deutschland im Bombenkrieg 1940-1945” (2008) pommitusten vaikutuksia Saksan siviileihin. Arvio vaikutuksista on täysin yksiselitteinen: Ei vaikutusta.
”Ydinaseet ovat muuttaneet kaiken – paitsi ajattelutapamme” Albert Einstein
Toisen maailmansodan viimeisen vaiheen päätti atomipommi.
Asian on edelleen hyvin ajankohtainen.
2023 ensi-iltansa saanut elokuvaohjaaja Chistopher Nolanin arjen yläpuolelle nousevassa, eeppisyyden rakentamisessaan mainiota ”Oppenheimer” elokuvaa on kuvattu mm. sukellukseksi suoraan ihmisyyden ytimeen. Tarina on fiktiivinen kuvaus nerokkaan tiedemiehen J. Robert Oppenheimerin elämästä. Hän on kehittämässä ensimmäistä atomipommia, Trinityä, Manhattan-projektin johtajana.
Christopher Nolanin nerokkuus elokuvaohjaajana on yhdistää upealla tavalla koko maailmaa muuttanut tapahtuma, atomipommin kehitys, Oppenheimerin sisäiseen kuohuntaan ja hänen sekä hänen lähipiirinsä vuosikymmenten aikana kohtaamiin vastoinkäymisiin. Summa summarum: Visuaalinen ja emotionaalinen elokuvataiteen helmi.
Miksi ajalla 1945-2024 ajattelutapamme ei ole muuttunut?
1945 sodan loppuminen tilanteessa, jossa liittoutuneet olisivat tehneet maihinnousun Japaniin olisi merkinnyt arvion mukaan valtavia tappiota molemmille osapuolille. Japanilla oli tiilanteen osalta myös uusi historiallinen pelko: Mata ei koskaan sen historiassa oltu miehitetty. Mitä miehitys olisi merkinnyt? Mitä pelkoja se aiheutti 1945? Lisäksi japanilaiseen luonteeseen ei kuulunut antautuminen. Mielummin kuolema kuin antautuminen. Näihin kysymyksiin ei ole muita selviä vastauksia kuin oletus, että Japanin vastarinta olisi ollut vahvaa.
Näissä olosuhteissa arvio USA että liittoutuneiden kannalta vaikuttavin vaihtoehtoinen tapa lopettaa sota on käyttää atomipommia. Perustelut sodan lopettamiselle liittoutuneiden näkökulmasta katsottuna olivat vastaansanomattomat. Atomipommien pudottamisen jälkeen Japani antautui ehdoitta. Ennen ehdotonta antautumista Usa oli 29.heinäkuuta 1945 esittänyt vaatimuksen antautua ”äkillisen ja äärimmäisen hävityksen” välttämiseksi. Japani ei antautunut, mahdollisesti osittain niistä peloista johtuen mitä edellä on esitetty,
Etäisyys tapahtumiin atomipommin laukemisten hetkillä Japanissa esti Oppenheimerin ja muiden atomipommin kanssa tekemisissä olleiden myötätunnon heräämisen palavia, sokaistuvia ja kuolevia ihmisiä kohtaan. Moraali-identiteetin taju olisi voinut jarruttaa heitä.
Vähentämällä henkilökohtaista vastuuta maantieteellisellä etäisyydellä tapahtumiin heikennetään moraali-identiteetin hillitsevää vaikutusta.
”Olemme keksineet maailmanhistorian hirvittävimmän pommin. Käytämme tätä asetta Japania vastaan. Me maailman johtavana yleisen hyvinvoinnin puolustajana emme voi pudottaa tätä pommia maan uuteen tai vanhaan pääkaupunkiin. Kohde tulee olemaan puhtaan sotilaallinen, ja me annamme japanilaisille varoituksen, jossa pyydämme heitä antautumaan ja säästämään ihmishenkiä. Olen varma, etteivät he välitä siitä, mutta olemmehanpa antaneet heille mahdollisuuden” kirjoitti päiväkirjaansa USA:n presidentti Harry S. Truman.
Kirjoitus antaa selvän esimerkin väistämisestä. Väistellä sitä mitä todelllisuudessa on tekemässä.
Eräs tapa väistää moraalisia kysymyksiä on keskittyä määrätietoisesti työhön. Toinen tapa väistää on olettaa, että ihmisen rooli rajaa vastuuta: poliitikkojen tehtävä on tehdä poliittisia päätöksiä kuten pudotetaanko atomipommi. Sotilaiden tehtävä on toteuttaa poliittinen päätös. Jne.
Täydellinen antautuminen älyllisen ja teknisen kauneiden edessä. Tämä oli yleinen moraalinen suhtautuminen tiedemiespiireissä niiden osalta, jotka osallistuivat atomipommin kehittämiseen.
Sir Arhur Harrisin aluepommitukset olivat raivanneet rajoittavaa moraali-identitettiä edestään kohti sitä hetkeä, jolla päätös atomipommin pudottamista tehtiin.
Teoreettinen fyysikko, ansioitunut Nils Bohr oli mukana Manhattan-projektissa eli atomipommin kehittelyssä. Hän oivalsi, että aikaa myöten Neuvostoliitto kehittää vastaavan pommin. ”Ainoastaan todelliseen luottamukseen perustuva yleismaailmallinen sopimus voi estää sen hirvittävän tulevaisuudennäkymän toteutumisen, jossa kansakunnat kilpailevat näin poikkeuksellisen aseen omistamisesta.” Näin kirjoitti Nils Bohr muistiossaan USA:n presidentille Franklin D. Rooseveltille.
Nils Bohrin radikaali ajattelutapa asiaan, mutkikas kirjoitustapa sekä epäselvä, mumiseva tapa puhua eivät saaneet vastakaikua varsinkaan Sir Winston Chruchillilta. 1950 Nils Bohr kirjoitti Yhdistyneille Kansakunnille. Avoin kirje Yhdistyneille Kansakunnille hukkui Korean sodan syttymiseen.
Seuraavissa kirjoituksissa pohditaan tarkemmin eroja tai yhtäläisyyksiä työojennusleireillä sekä keskitysleireillä oli. Keskitysleirien aika päättyi vuoteen 1945, mutta samaan aikaan työojennusleirien aika jatkui Neuvostoliitossa.
Ihmisyys 4 – Maisema ei juuri muutu. Päiväkausiin ei näe oikeastaan mitään. Vierasta, aina vain vierasta… Mutta tuntuu kuin se olisi todellista…
Ihmisyys 4 – Maisema ei juuri muutu. Päiväkausiin ei näe oikeastaan mitään. Vierasta, aina vain vierasta… Mutta tuntuu kuin se olisi todellista…
Francis Bacon on todennut, että ne joilla on lapsia, ovat antaneet kohtalolle panttivankeja.
Itsensä antaminen tarkoittaa että antaa osan itsestään jollekin toiselle, josta välittää. Näinhän se on.
Omakohtainen kokemus kartuttaa myötätuntoa.
”Voidaan väittää, että sillä joka kohtelee muita hyvin ainoastaan itsekkäistä syistä, puuttuu ihmisyys.” Sitaatti Jonathan Gloverilta.
Aristoteleen mukaan ihmisen luonne muodostuu osittain yksittäisistä päätöksistä ja teoista. Toistettuna niistä tulee osa luonnetta ja tapoja.
Omien tekojen ja päätösten ohella reagoimme ulkoisiin tapahtumiin. Tapahtumat jättävät meihin jälkensä. Reagointimme ulkoisiin tapahtumiin antaa pohjaa persoonalliseen sitoutumiseen.
Kaikki edellä lienee kaikille tuttua, mutta on hyvä kerrata.
Jatkamme Jonathan Gloverin ”Ihmisyys, 1900-luvun moraalihistoria” (suomentanut Petri Stenman, Like 2003, alkuperäisteos ”Humanity” 1999) kirjan kautta vastauksen etsimistä kysymykseen, mitä eroa oli keskitysleireillä ja työojennusleireillä.
Vastauksia etsimme ihmisen moraalihistorian kautta.
Sokrateen kyselemällä metodilla käyttäen selvitettään ihmisen uskomuksia ja arvoja.
Tämä ei kuitenkaan riitä.
Ihmisten välillä on merkittäviä yksilöllisiä eroja.
Julmuuksien tekemiselle alttiit henkilöt lienevät jollain tapaa vajaasti kasvaneita.
He pitävät vankiensa huumoria usein uhkana itselleen.
Onko heillä jokin tyhjö sisällään? Epäilee noin kaksikymppisistä sieppaajistaan ja piinajistaan Brian Keenan (1992).
Nöyryytyksen ja julmuuksiin ryhtymisen välillä on usein yhteys.
Julmuuden juuret, julmuuksien perinne on syvällä. Näyttäisi aiheelliselta olla pessimistinen julmuuden katoamisen suhteen.
Kun mietitään, miten elää, arkielämän hyvyys on merkittävämpää kuin kuin usko ihmisoikeuksiin, paikallisesti tai useimmille henkilökohtaisesti. Tämä sopii useimpien elämään mutta on rajoittunut näkemys. Kuulumme lajiin, joka pyrkii eroon julmuuksien menneisyydestä.
Ihmisen tietoisuus on kehittyessään voinut nousta julmuuksien yläpuolelle, kehittänyt eettisiä sääntöjä ja hyväksynyt jäsenikseen myös rauhaa puolustavia ihmisiä.
Julmuuksista ei ole päästy eroon. Kyvyttömyytemme 1900-luvulla on ollut ilmeinen, yhtenä ilmentymänä ovat olleet keskitysleirit ja työojennusleirit (gulag- tai kulakkileirit). Kun tämä kyvyttömyys myönnetään, voidaan päästä eteenpäin. Korjaaminen mahdollistuu.
Miksi eteenpäin korjaamisen mahdollisuutta on syytä korostaa, tutkia sitä? Teknologinen kehitys mahdollistaa ihmisrodun tuhoutumisen, voiko laji säilyä?
Tiedonvälityksen teknologisen kehityksen kautta meillä on ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa mahdollisuus saada tarkkaa tietoa tehdyistä julmuuksista. Siksi reaktiomme on erityisen tärkeä. Voimme aloittaa uuden perinteen tuomitsemalla teot ja tekemällä parhaamme niiden kierteen katkaisemiksi.
Vaihtoehto on alistua perinteen edessä, antaa himutekojen jatkua.
Pikkuhiiljaa on tapahtunut jotain merkittävää. Kansallista itsemäärämisoikeutta voidaan rajoittaa, mikäli vaihtoehtona on sallia kansanmurha. Toki toimenpiteet ovat edelleen hajanaisia, mutta ne ovat myös mahdollinen uusi alku. Kansainvälinen tapa toimia, ”koneisto” on vahvasti keskeneräinen, eikä kansainvälinen julmuudet tuomitseva asenne ole vielä syvällä mielissä vahva. Toivoa kuitenkin on, sillä paikallisen ja henkilökohtaisen merkitys on kasvanut.
Jonathan Glover vertaa julmuuksia rajoittavan ilmapiirin luomisen olevan kuin vakuutus, kuin maksaa palokunnan olemassaolosta. Toivot ettei sitä koskaan tarvita, mutta olet iloinen kun jotain sattuu ja vakuutusta tarvitaan. Olen samaa mieltä.
Jatkossa keskitytään seuraaviin kysymyksiin:
Mitä rajoituksia moraalilla on erilaissa sodissa? (paikalliset, maailmansodat)
Kuinka tilanteita voidaan purkaa?
Mitkä ovat mielemme vaaralliset alueet? Miten niitä voi muuttaa tai hallita? Voidaanko niille luoda vastavoimia?
Jatkossa näitä tarkastellaan
aseellista taistelua,
historian vaiheiden sekä,
moraalisissa resurssseissa ilmenneiden heikkouksien kautta.
”Sodan mielenmaisema on erilainen kuin mikään muu, epätodellinen. Jos kotona ostamme torilta elävän kanan, vaimoni on teuratettava se” kertoo entinen neuvostosotilas.
”Maisema ei juuri muutu. Päiväkausiin ei näe oikeastaan mitään. Vierasta, aina vain vierasta… Mutta tuntuu kuin se olisi todellista… Ollaan Vietnamissa ja käytetään oikeita luoteja… Täällä ammutaan ihmisiä ilman syytä.” kuvaa amerikkalaissotilas Vietnämin sodan epätodellista ilmapiiriä.
Hallusinogeenistä sotilaan matkaa sodan syvimmän pimeyden sydämeen kuvaa onnistuneesti 1979 Ilmestyskirja. Nyt. (Apocalypse Now) elokuva.
Ohjaaja Francis Ford Coppola antoi elokuvan ajelehtia sinne, minne hänen tuntemustensa ja kokemustensa virta vei.
”Happosodassa” amerikkalaisia upseereita ja sotilaita ei hävitä niinkään vastustaja eli Vietkong. Heidän oma syyllisyytensä ja ihmisyyden vähittäinen katoaminen hävittää amerikkalaisotilaat. Heidän moraaliset arvonsa hukkuvat tai turtuvat sodan moraalittomuuteen ja mielettömyyteen pitkällä jokimatkalla yhä alkukantaisempaa barbaarisuutta kohti.
Näin elokuva tuoreeltaan 19-tai 20- vuotiaana ja se oli syvlle vaikuttava kokemus. Miksi ihminen ajautuu, sen etukäteen aavistaen kuin kapteeni Willard elokuvassa kohti pahenevaa hulluutta etsiessään eversti Kurtzia?
Sotilaan koulutukseen kuuluu asteittain valmistelu. Toteuttelu taistelujen kovenemiseen.
Suomen Sotilassosiologinen seura ry:n 30-vuotisjuhlaseminaarissa maaliskuussa 2024 esitettiin seuraavat kysymykset:
Kuinka sota vaikuttaa ihmisin? Kuinka sodan keskellä voi elää? Miten elämää jatketaan sodan jälkeen? Voiko sotaan tottua?
Jotain vastauksia saatiin. Tutkimusaineistona olivat Suomen 1939-1945 kantakortit 4.000 sotilaan osalta. Vaikuttava tekijöitä ovat ainakin:
Ihminen kokee joltain pohjalta, kokijan ikä vaikuttaa;
Lapsuuden elinympäristö vaikuttaa kokemukseen;
Kokemushetki; moneen suuntaan aistit, tunteet, yhteisö, tila;
Saman hetken voi kokea hyvin eri lailla;
Yhteys ihmisten välillä, eri tausta
sekä
Kokemus on muuttuva, eläväinen, kerrostuva.
Sotilaan moraali-identitettin murtuminen liityy usein siihen, että nuoret miehet kaipaavat tunnustusta aikuisuudestaan. Tim Lynck (1993):
”Pane nuori mies, joka haluaa vimmatusta identiteetin aikuisten maailmassa, uskomaan sotilaskunnon olevan maskuliinisuuden kiteytymä. Opeta hänet hyväksymään ylempien täydellinen komentovalta, vala uskoa että hän on osa eliittiä. Opeta hänet arvostamaan agresiivisuutta ja vähättelemään muita.”
”Silmien pyyteen” tunnistaa sen nähdessään jokainen. J. Glenn Grayn käyttämän tapahtuman voi nähdä kun seuraa ilmeitä onnettomuuspaikalla, kun joku seuraa vahingon aiheuttamaa kauneutta. Tämä voi olla taivaallista kauneutta kokijalleen, jotain ekstaattista itsensä ulkopuolella olemisesta. Sotilaan osalta vaaralle altistuminen ja muiden ihmisten elämästä määrääminen voimistavat kokemusta. Kuoleman läheisyys voimistaa kokemusta.
Tähän kohtaan sopii itse käyttämäni anekdootti, ”anna ihmiselle valtaa suhtessa toiseen jos haluta tietää millainen hän on”.
2024 käydään sotaa dronein. Sotaa johdetaan etäältä käsin, hyökätään etäältä ja tilanne on merkittäväti erilainen kuin sotilas vastaan sotilas lähitaistelussa. Myötätunto minimalisoituu, kuten on nähty kasvottomasti tapahtuvissa somekeskusteluissa. Ykslön vastuu tuntuu vähäisemmältä.
”Tätä kirjoittaessani yläpuolellani lentää korkeasti sivisyneitä ihmisiä, jotka yrittävät tappaa minut. He eivät tunne vihaa minua kohtaan, enkä minä heitä kohtaan. He ”tekevät vain velvollisuutensa”, kuten sanotaan. Epäilemättä enin osa heistä on hyväsydamisiä lainkuuliaisia miheiä, joille ei yksityiselämässään tulisi mieleenkään tehdä murha. Toisaalta, jos jonkun heistä onnistuu räjäyttää minut kappaleiksi hyvin tähdätyllä pommilla, hän ei nukkuisi sen takia yhtään huonommin.” George Orwell: The Lion and the Unicorn.
Pekka pitää uhmaa
Pekka pitää uhmaa
vaikka se o tuhmaa
kirosanoja tulee ulos
siinäpä oiva tulos
mielet apeaksi kulottuu
sanat virtaa kuin pitkä joen uomaa
tuleepi pahan mielen tuomaa
kohta alkaa ulina
loppua tuo turha pulina
kiroilu loppuu upeasti
kun hän käy nopeasti
Luovan kirjoittamisen kurssilla 18.3. eräs toinen opiskelija kirjoitti tuon runon, kiitos!
Tehtävä, jonka tulos on edellä, oli laadittu seuravalla tavalla:
Poimi mahdollisimman paljon yksittäisiä satunnaisia sanoja (alassuin satunnaisessa järjestyksessä pöydälla) ja muodosta niistä sanapilviä, riimipareja, erilaisia sanapareja käyttäen perusrunorakennetta. Yksittäin on kaikkea, teonsanoja, adjektiiveja, substantiiveja sekä välisanoja.
”Takana kauniin vaalea hieskoivupuu
istuu bernadilaiskoira Kaaleppi omassa pihassaan, suussaan iänikuinen luu
koirankopin edessä on Kaalepin suu
Onko edessä millainen tie?
Tietääkö Kaaleppi minne se vie?
Edessä helposti avautuva ovi
ei ole tarvetta Kaalepin tehdä siihen lovi
On vain harvoin se auki
puhtaat valkeat lakanat liehuvat Kaalepin takana
vain jokin aurinko toistaa tämän kuin pakana”
Tämä oli oma vastaava runoni.
Toisena käytettiin dadatekniikkaa. Mahdollisimman vähän muita sanoja.
Sanat poimittiin yksittäin kuten edellisessäkin tehtävässä.
Syntyi seuraava:
”000
vanha, salaisen agentin 007
vihreä utuinen savi sisko
vetelee sikeitä ympyrä unia yläkerrassa”
Sama käyttäen vaiheittain mahdollisimman paljon kuin lauseita.
”Sirpaleita
Kyllä
Mukana kuin sileä ruskea hippiäinen
Hän on huolestunut kuin usvainen liila sade
Se suu siinä
Sama sävy kuin syli
Kuin uusi huuhkaja joka jää haaviin”
Sama ilman välisanaa kuin on terävämpi!
”Sirpaleita
Kyllä
Mukana sileä ruskea hippiäinen
Hän on huolestunut usvainen liila sade
Se suu siinä
Sama sävy syli
Uusi huuhkaja joka jää haaviin”
Lopuksi tehtiin haikua sekä tenka.
Tästä haikusta olen ylpeä, minusta tämä on hyvä!
”Asia on selvä
Rikos ei kannata
Omaisia surettaa”
Elämä ja työ 